Jos pitää löytää jotain positiivista tämän kaiken keskellä, niin on huvittavia huomioita: nyt kun parvekkeet on olleet suljettuina pian neljä viikkoa, olemme joutuneet sosialisoitumaan pihan tupakointipaikalla. Aluksi se oli kiusallista ja ahdistavaa, mutta jalkalihasten vahvistuminen sekä myös röökaamisen vähentäminen ovat hyvää plussaa.
Huomasin myös, että nyt kukaan ei jaksa enää suomalaisittain tuijotella maata, nyt on alettu tutustua ensi kertaa viiteen ja puoleen vuoteen kunnolla naapureihin. Tupakkapaikalla yhdistäviä tekijöitä mm. Vuorotyöt ja remontin vaikutuksista nukkumisiin keskusteleminen, tapaamiset pihassa ovat terapeuttisia avautumissessioita. Välillä mietitään poismuuttoa ja asunnonmyyntejä, tiedottamista ja rempan etenemistä.
Olemme kertoneet päättävämme 5,5 vuoden nökötyksen tässä 50m2 luukussa mahd pian ja etsivämme mielellämme rintsikkaa läheiseltä puutalokaava-alueelta. Yksi on kertonut olleensa koko ikänsä kirvesmiehenä ja viimeiset 12 vuotta korjausrakentamisen puolella ja tarjonnut apua kuntotarkastuksessa jos sellaiselle tulee tarvetta. Toisen naapurin kanssa olemme jutelleet paljon koko asumisajan ja tiesimme entuudestaan taustansa kiinteistönvälittäjänä. Hän tarjoutui myös auttamaan tarvittaessa paperitöissä.
Kun ajattelee asiaa tarkemmin, niin koronakin on sen näyttänyt, suomalainen tarvitsee jonkinlaista kriisiä, että sen sydämellisyys ja vilpitön halu auttaa toisia tulee esiin. Olen ollut suorastaan hämilläni, miten paljon talonetsintämme mukana muut asukkaat ovat eläneet 💖
Ettei mene liian sokeriseksi, kerrotaan taas kuulumisia pihalta. Jo aiemmin teille esittelemäni hallituksen jäsen ja piha-aktiivimme kiersi viime viikolla isännöitsijän kanssa pihaa ja kertoi ylpeänä hänelle taloyhtiön hankkineen ruohonleikkurin...
Kyseisellä rouvalla on toinen, onneksi kyllä hillitymmin käyttäytyvä ystävätär - samaa ikäluokkaa ja yksinasuva myös - meidän rapussa. Isäntä on nimittänyt heidät Tikuksi ja Takuksi, kun etanankeruukin usein tapahtuu yhdessä. Eilen Tiku ja Taku testasivat pihassa siis tuliterää mainostettua ruohonleikkuria. Käsin työnnettävä Stiga! Ei jumalauta. Siinähän huhkivat, ja nyt tietysti terätkin on vielä sentään terävät mutta hiki vaan lensi. Ja kertoivat toisen jo rinteessä liukastuneenkin sen kanssa.
"Ei saatana. Tää touhu alkaa mennä tässä taloyhtiössä päivä päivältä hullummaksi. Täältä on päästävä ÄKKIÄ pois!"
-mieheni kommentti välittömästi tämän jälkeen, kun päästiin takaisin sisälle.
Viikonloppuna on sitten luvassa vihdoin PASKAT MUUTTOLÖYDÖT
Tässä vielä remonttiasioista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti