Touko-kesäkuun vaihde, alussa elämää hupun sisällä

29.5. perjantai
Rakenteiden tsekkaus
Sovittiin että työmaapäällikkö tulee puolen päivän jälkeen tupatarkastukselle, mutta putkahtikin jo puoli kymmeneltä. Kun yritin sanoa että oli sovittu myöhemmästä ajasta, hän oli jo eteisessä...pakko sanoa että vähän halutti ajatus pistää se menemään makkariin. Isäntä kun oli hänen kanssaan itse myöhemmästä ajasta sopinut, ja hän oli kirjoittanut sen ylös ja luvannut, että näin toimitaan.

Olis meinaan ollut siitä herätyksestä aika helvetisti hupia.

Kolme talonäyttöä, yksi sovittu, yksi odotti vielä vastausta, kolmas vedettiin vähän ex tempore. Tiedettiin että oli ihan hirveässä (=alkuperäis) kunnossa, mutta suuri kulmatontti ja sijainti houkutteli, eikä ulkopinnaltaan näyttänyt pahalta. Kuvat netissä myynti-ilmoituksessa oli huonolaatuiset, myös sen takia haluttiin itse nähdä.

Tänne päästiin jo sunnuntaina 31.5. ja olihan siinä... kaikkea. Semmonen, arbeit macht frei. Toisaalta verrattuna unelmataloon, olisi ollut vapaat kädet pintaremonttia ajatellen.

Vieläkin vähän puistatti Maijan näköinen ja hyvin pienihuoneinen ratkaisu. Isä tarjosi kotoa huonekaluja, mutta niistä tuskin mikään muu kuin yksittäinen ruokaryhmän tuoli olisi huoneisiin mahtunut, eli pientä oli muukin kuin takkahuoneen ja saunaosaston korkeus.

Olisin värimaailman nähden jo voinut sanoa että talossa asuu 30-40-vuotias pitkähiuksinen blondi. Kaikki oli valkoista, häiritsevän valoisaa ja yksityiskohtina tarkkaan harkittuja harmaan vaaleita sävyjä sekä kruunuina tietenkin ällöjä huoneentauluja.

Laskettiin hinta vs remontteihin tarvittava hinta ja alkuperäiskuntoinen kulmatontti tuttavuus jäi sitten sijalle 3. Eli jopa meidän unelmatalon edelle, vaikka suihkustakaan ei tullut vielä kuin kylmää vettä ja toivottu miesluola olisi tarvinnut eristyksistä lähtien kaikkea.

Ja tällä kertaa meistä kumpikaan ei olisi mahtunut muuten sen suihkun alle. Eikä muuten saunan lauteillekaan. Että jos satutte tuntemaan puutarhatonttuja, niin tiedän mistä löytyy ihan täydellisiä taloja heille...

Entäs kotona. No, täälläkin toki tapahtuu.
Rakennustelineet ja huputus valmistui 2.6.
2.6. ilmestyi ulko-ovelle lappu hiekkapuhalluksen alkamisesta, 4.6.-5.6.

Vauhti oli siis hyytävää kaikkialla. Neljähenkisen, eläkeläishallituksen tehokkain rouvashenkilö on saanut muuten tässä remontin aikana mm. viisi kivilaattaa sikin sokin tasaamattomalle maalle röökipaikalle, annettua yhden suullisen huomautuksen "pölyttämisestä" kun naapuri lähtee autolla pihasta kahtakymppiä ja yhden heippalapun joka rappuun. Aika vähän. Nyt on ollut touhua pihan siistimisessä eikä sitä oikein viitsi korona-aikaan tonkia roskapussejakaan ihan entiseen malliin, luulisin.

Pölyttämisestä puheenollen se hiekkapuhallus. Sekin oli aika metkaa, kun hän siinä taas voivotteli miten huumorilla on ottanut, niin on kestänyt, ja sivulauseessa että oli juuri tullut Helsingistä kun remonttimiehet päiväänsä lopettelivat. "Mutta eihän ne kuitenkaan noita tiiliseiniä pura, ne vaan hiekkapuhaltaa sen pinnan."

Mietin että vetääkö ne tosiaan vaaleat seinälevyt vanhan tiiliseinän päälle, mitä vittua. No, oli ihan pakko mennä katsomaan aikataulua. Siellähän se seisoo. "Ulkoverhoilun ja tiilien poisto."

Että tämmöstä tällä kertaa. Voin lyödä vetoa, että seuraava hallituksen kokouksessa tapahtuva hämmästys on hänelle se, että tähän lystiin upotettu, toista miljoonaa euroa maksava laina pitää maksaa takaisin.